Vuoroasumisen politiikka -tapahtumassa tiistaina 10.5.2022 oli paljon puhetta vuoroasumisesta. Ensimmäinen blogipostaus koski kansanedustajien muodostamaa paneelia. Tämä teksti käsittelee ennen kaikkea asiantuntijalausunnoista nousseita pohdintoja. Asiantuntijoita oli Kelalta, Uusperheiden liitolta, Itlalta sekä ministeriöstä.

Vuorovanhemmuuteen liittyy jo lähtökohtaisesti negatiivisia käsityksiä, jotka nousevat muun muassa tutkimuksista ja arvostetuiltakin lapsiasiantuntijoilta: nuoren lapsen ei kannata vuoroasua, vaan käydä vain toisen vanhempansa luona. Tämä on estänyt varmasti monia edes pohtimasta aidosti vuoroasumisen mahdollisuutta – ja käytännössä heikentänyt isien asemaa tasavertaisena vanhempana.

Toinen vahva este vuorovanhemmuudelle ovat rahakysymykset, joita edellinen postauksemme käsittelikin: kun sosiaaliturva ei ylety etävuorovanhempaan, ei kaikilla tosiasiallisesti ole mahdollisuuttakaan vuorovanhemmuuteen. Kuitenkaan mikään asumismuoto ei saisi olla keskituloisten etuoikeus; tässä ei toteudu aidosti lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa tasavertaisesti. Tähän on toivottavasti jollain aikavälillä tulossa muutosta. Kelan asiantuntija toi esille oman näkemyksensä siitä, että tämä on ymmärrettävästi iso kustannuskysymys ja ei nopeasti hoidettavissa. Kansanedustaja Hanna Kosonen (kesk.) lausuikin: ihminen meni kuuhunkin jo 60-luvulla? Jos pystyimme tähän, varmasti pystymme muuttamaan järjestelmiämme niin, että lapsen aito kahden osoitteen mahdollisuus toteutuu ja etuudet jakautuvat tasaisesti molempien kotien kesken.

Lastenkin toive siitä, että vanhempien etuudet jakautuisivat tasaisesti, on vahva: vanhemmat riitelevät eniten rahasta ja lapsi on tämän kaiken keskellä. Jos etuudet olisivat tasavertaiset, häviäisi yksi isoimmista riidanaiheista erovanhempien väliltä. Tässä on jotain mietittävää päättäjillekin!

Toinen tärkeä asia, joka varmasti vaikuttaa vanhempien haluun tai haluttomuuteen olla vuorovanhempi, on, että toinen on lähi- ja toinen etävanhempi. Tämä jaottelu pitää ehdottomasti vuorovanhemmilta poistaa. He ovat tasavertaisia vanhempia. Etävanhempi jo käsitteenä sanoo, että olet etäämmällä lapsen arjesta. On ymmärrettävää, ettei tähän haluta suostua – ja jälleen saatetaan riidellä huoltajuusmuodoista.

Lopuksi mainittakoon meitä YVPL:ää ilahduttava kommentti: jos vanhempia ja lapsia tuetaan matalalla kynnyksellä ja nopeasti eron kohdatessa, he käsittelevät eronsa ja erotunteensa tehokkaammin, jolloin yhteistyövanhemmuuskin helpottuu. Tässä meidän työmme astuu tärkeään rooliin: haluamme tarjota vanhemmille apua eronsa käsittelyyn, koska ymmärrämme tämän vähentävän riitelyä heidän välillään. Tämä voi edesauttaa vuorovanhemmuuden toteutumista, koska on tunnettu tosi asia, että vanhempien keskinäiset, edes kohtalaiset välit, ovat vuorovanhemmuuden yksi tärkeimmistä edellyttäjistä.

 

Helka Belt
asiantuntija YVPL