Yksinhuoltajille subjektiivinen päivähoito on työssäkäynnin ja opiskelun ehdoton edellytys. Nykyisetkin hoivapalvelut ovat riittämättömiä varmistamaan yksinhuoltajien työllistymistä, sillä yksinhuoltajien työttömyysaste on kohonnut 16,3 %. Se onkin jo yli kaksinkertainen verrattuna muun väestön työttömyysasteeseen. (Tilastokeskus, Työssäkäyntitutkimus, 2013). Jotain perustavanlaatuista on muuttunut, sillä parikymmentä vuotta sitten yksinhuoltajat olivat useammin mukana työelämässä kuin muu väestö. Yksinhuoltajien työmotivaatio on edelleen erityisen korkea (Hakovirta, Mia Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkina-valinnat, Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, 2006). Akatemiatutkija Teppo Kröger havaitsi, että lähes joka toisella yksinhuoltajalla oli liian vähän hoivapalveluja, jotta työssäkäynti mahdollistuisi. Erityisen vaikeaa yhdistää työ ja lapsen hoito oli epätyypillistä työaikaa tekevillä yksinhuoltajilla. (Kröger, Teppo Hoivaköyhyys yksinhuoltajaperheissä. Kenelle lastenhoito-ongelmat kasautuvat, julkaisussa Takala (toim.) Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin, Kela 2005).
Hallitusohjelma takasi subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilymisen tällä hallituskaudella. Valtion kestävyysvajetta on päätetty hoitaa työssäkäyvien henkilöiden lisäämisellä. Päivähoito-oikeus tukeekin tätä tavoitetta ja sen murtaminen tulisi yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin säilyttäminen.