Yhden vanhemman perheiden lukumäärä
Yhden vanhemman lapsiperheitä on 127 901, joista isä ja lapsi -perheiden osuus on 18 999 eli 14.9 %. Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 22,9 % ( Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet 2019 [verkkojulkaisu 2020]. Lapsia näissä perheissä on 18 % kaikista lapsista eli 191 189 (Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet 2019 [verkkojulkaisu 2019]. Vuonna 2015 yhden vanhemman perheistä 2,8 % oli leskiä. Uusperheitä oli 50 607 eli 9,0 % lapsiperheistä.
Vuoden 2005 aikana 17 300 lapsiperheen (vanhemmat joko avo- tai avioliitossa) vanhemmat muuttivat eri osoitteisiin. Kaikista lapsiperheistä tämä oli 3.6 %. Näissä perheissä oli 31 000 alle 18-vuotiasta lasta, joista 11 600 vanhemmat olivat avoliitossa.
Avopareilla erilleen muutto oli lähes kolme kertaa yleisempää kuin aviopareilla. Kun avopareista 7.5 % päättyi eri osoitteisiin, niin aviopareista vain 2.6 %. Mikäli avoliitosta on syntynyt yhteinen lapsi, eroaminen on epätodennäköisempää.
Vuonna 2005 kaikkiaan 2 600 lapsen isä tai äiti kuoli. Suomessa se, että lapsen jompikumpi vanhempi kuolee, on harvinaista. Esimerkiksi 16-vuotiaista vain 1 % äiti on kuollut. Täysorpoja on vieläkin vähemmän. (Stakes, Suomalainen lapsi 2007) Avo- tai avioliiton ulkopuolella syntyy vuosittain 4 500 lasta, noin 8 % syntyneistä.
Alle 20-vuotiaita synnyttäjiä on 2,67 % kaikista synnyttäjistä. 15-19 -vuotiaita on 1 600 ja alle 15-vuotiaita kuusi. Alle 20-vuotiaiden äitien yhden vanhemman perheitä on 643 eli 0.6 % kaikista äitivetoisista yksinhuoltajaperheistä. Alle 20-vuotiaiden isien muodostamia yksinhuoltajaperheitä oli kaksi.
Kuinka moni ensisynnyttäjistä on yksinhuoltaja?
Väestötilastot eivät julkaise tietoa siitä, miten suuri osa äideistä saa lapsen yksinhuoltajana, eli perheessä ei ole avo- tai aviopuolisoa lapsen syntyessä. Tilastokeskuksen Perheet -tilastossa julkaistaan joka toinen vuosi tieto siitä, kuinka suuri osa alle 1-vuotiaista lapsista asuu yhden vanhemman perheissä. 2000-luvun vaihteessa osuus oli 8,6 prosenttia ja loppupuolella (2008) 7,6 prosenttia, eli yksinhuoltajien perheessä asuvien alle 1-vuotiaiden osuus on hieman vähentynyt (Haataja 2009, 50;Perheet 2008). Tässä tutkimuksessa yksinhuoltajaksi on määritelty äidit, joiden perheasema oli Tilastokeskuksen luokittelun mukaan yksinhuoltaja vuoden lopussa. Tämän luokittelun mukaan yksinhuoltajien osuus ensisynnyttäjistä näyttää myös vähentyneen vuosina 1999–2009. Yksinhuoltaja-äitien osuudet kaikista äideistä ovat kuitenkin suuremmat kuin yhden vanhemman perheissä asuvien alle 1-vuotiaiden lasten osuudet kaikista saman ikäisistä lapsista.
Vuonna 1999 ensimmäisen lapsen synnyttäneistä 11,2 prosenttia oli vuoden lopussa yksinhuoltaja-talous, mutta vuonna 2008 enää 9,2 prosenttia. Yksinhuoltajuus yleistyy esikoista seuraavina vuosina. Yksinhuoltajuus yleistyy eniten, keskimäärin 1,5 prosenttiyksikköä, kahtena seuraavana vuotena esikoisen syntymästä. Vuosi ensimmäisen lapsen syntymästä yksinhuoltajia oli keskimäärin 11,3 ja kaksi vuotta esikoisen syntymästä 12,7 prosenttia. Kolmantena vuonna esikoisen syntymän jälkeenyksinhuoltajia oli keskimäärin 13.7 prosenttia ja tämän jälkeen yksinhuoltajien osuus yleistyy alle prosenttiyksikön vuodessa. Vähintään 10 vuoden seurannassa olivat mukana vuosina 1999 ja 2000 synnyttäneet äidit. Noin 10 vuoden jälkeen esikoisen syntymästä yksinhuoltajien osuus oli 17–18 prosenttia (kuvion 2 ylin ja lyhin viiva). Osuudet eivät kerro sitä, miten useat äidit ovat aloittaneet ja mahdollisesti taas lopettaneet uuden parisuhteen tarkasteluajanjakson aikana. (Haataja, Anita Ensisynnyttäjät 2000-luvulla. Äitien työmarkkina-aseman muutokset, sekä vanhempainvapaiden kohdentumisista yrityksiin ja yritysjohdon mielipiteistä perhevapaisiin, Kela Työpapereita 63/2014)
Yksinhuoltajien köyhyyden taustalla työttömyys
Tilastokeskuksen viimeisimmän tulonjakotilaston mukaan Suomen pienituloisten osuus kotitalousväestöstä oli vuonna 2019 12,3 prosenttia. Pienituloisissa kotitalouksissa oli 121 000 lasta. Erityinen köyhyysriski on yhden vanhemman perheiden lapsilla. Yhden vanhemman perheiden pienituloisuusaste on 23 %. Se on yli kolminkertainen kahden vanhemman perheisiin (7 %) verrattuna. Perheen pienituloisuusaste on suurimmillaan silloin, kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Myös perheen suurempi lapsiluku nostaa köyhyysriskiä.
Vuoden 2017 kesäkuussa 60 100 yksinhuoltajaperhettä sai yleistä asumistukea (49 % perheistä) ja 20 400 sai perustoimeentulotukea (17 % perheistä). Kahden huoltajan perheistä asumistukea sai 31 000 perhettä (7 % perheistä) ja perustoimeentulotukea 12 700 perhettä (3 % perheistä).
Pienituloisuuden kasvua selittävät työttömyyden kasvu ja perhe-etuuksien leikkaukset sekä niiden ostoarvon heikkeneminen. Yksinhuoltajaäidit ovat myös puolisoäitejä vähemmän koulutettuja ja erot ovat kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana. Vielä 1990 eroa ei ollut, mutta sittemmin yliopistollisen loppututkinnon suorittaneiden yh-äitien osuus on jäänyt jälkeen. Haataja havaitsi, myös että avoliitosta eronneiden äitien käytettävissä olevat tulot olivat vain 67 % kaikkien kotitalouksien tulojen keskiarvosta, mutta eronneiden ja leskien tulotaso ylsi 80 %:iin. Yhä useampi yksinhuoltajaäiti on eronnut avoliitosta. (Haataja, Yksinhuoltajaäitien sosioekonominen asema ja toimeentulo, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009, Väestöliitto)
Katja Forssén ja Veli-Matti Ritakallio havaitsivat, että kokopäivätyö suojasi etenkin yksinhuoltajia köyhyydeltä tehokkaimmin. Pohjoismaissa köyhyys kohdistuukin muihin yksinhuoltajiin kuin kokopäivätyössä toimiviin. Etelä-Euroopan maissa edes kokopäivätyö ei suojaa yksinhuoltajaa köyhyydeltä. Mitä kattavampi perhepolitiikka valtiolla on, sitä vähemmän yksinhuoltajilla on köyhyyttä. Kelan tutkimusosaston mukaan (2009/2) esim. lapsilisää tulisi kuitenkin korottaa jopa 70 %, jotta saavutettaisiin palkkojen nousu 1994-2009. (Forssén, Ritakallio). Tulonsiirroilla elävät eivät ole hyötyneet palkkojen noususta.
Yksinhuoltajien työttömyys yleistyi 1990-luvun laman myötä eikä ole vähentynyt samoin kuin muiden kotitalouksien. Tilastokeskuksen Työssäkäyntitilaston ennakkotiedon mukaan
yksinhuoltajien työttömyysaste oli 13,1 % vuonna 2018. Se oli kaksi kertaa suurempi kuin muun väestön työttömyysaste. Etenkin alle kouluikäisten lasten yksinhuoltajaäitien ammatissa toimivien osuus on alentunut selvästi 1990-luvulta 2000 -luvulle tultaessa. Paluu työmarkkinoille hoitovapaan jälkeen näyttäisi olevan yksinhuoltajaäideille tavallista vaikeampaa.
Yksinhuoltajien työmotivaatio on erityisen korkea (Hakovirta, Mia Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkina-valinnat, Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, 2006).
Yhden vanhemman perheissä on vaikeampi kuin kahden huoltajan perheissä yhdistää lastenhoito ja työssäkäynti
Akatemiatutkija Teppo Kröger havaitsi, että jopa puolet yksinhuoltajista voidaan luokitella hoivaköyhiksi eli julkiset hoivapalvelut eivät kata työ- tai opiskeluaikaa. Osalla tilanne oli muodostunut hoivakriisiksi. Lähes kaikki yksinhuoltajat, jotka tekivät epätyypillistä työaikaa, joutuivat turvautumaan epävirallisiin verkostoihin voidakseen ylipäätään käydä töissä. (Kröger, Teppo Hoivaköyhyys yksinhuoltajaperheissä: kenelle lastenhoito-ongelmat kasautuvat teoksessa P. Takala (toim.) Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin, (pp. 206-232), Helsinki, Kelan tutkimusosasto, 2005) (Moilanen, S. (2020). Monitahoisten vaatimusten keskellä : yksinhuoltajaäitien epätyypilliset työajat ja työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Journal of Early Childhood Education Research, 9(2), 230-241. https://jecer.org/fi/monitahoisten-vaatimusten-keskella-yksinhuoltajaaitien-epatyypilliset-tyoajat-ja-tyon-ja-perhe-elaman-yhteensovittaminen/))
Moni huoltaja joutuukin myös turvautumaan palkattomiin vapaisiin. Erityisen vaikea on saada hoitoapua vammaiselle lapselle. Yhden vanhemman perheissä on tavallista enemmän erityistarpeisia lapsia, koska näiden perheiden vanhemmilla on erittäin korkea eroriski. Terveyden ja hyvinvoinin laitoksen tutkimus vuonna 1987 -syntyneiden hyvinvoinnista paljasti, että autistilasten vanhemmista peräti 37 % oli eronnut . Muita perhetyyppejä, joissa eroriski on kohonnut, ovat uusperheet, monikkoperheet, sijaisperheet ja adoptioperheet. Myös lapsettomuus tai lapsen kuolema voivat lisätä parisuhteen kuormitusta ja siten myös eroriskiä.
Lapsen elatus ja huolto
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050914879
Tilastoraportti SVT : 11/2019
Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 49 043 sopimusta. Näissä sovittiin lapsen huollosta 29 727 kertaa, tapaamisesta 25 920 ja asumisesta 17 796 kertaa. Huoltosopimuksista 93 prosentissa sovittiin yhteishuollosta, kuudessa prosentissa yksinhuollosta äidille ja yhdessä prosentissa yksinhuollosta isälle. Yhteishuoltosopimuksen tehneistä vanhemmista asui yhdessä 66 prosenttia ja 34 prosenttia erillään.
Erillään asuvien vanhempien lapsen asumisesta esim. vuoroviikoin vanhempiensa luona sovittiin 3 562 lapselle vuonna 2018. Sopimuksia tehtiin 456 enemmän kuin vuonna 2017. Vuonna 2018 vahvistettiin yhteensä 55 785 elatusapusopimusta. Koko maassa sopimukset koskivat 5,3 prosenttia alle 18‐vuotiaista. Sopimuksia vahvistettiin noin 2 400 enemmän kuin vuonna 2017 (53 379 sopimusta). Elatusapusopimuksella turvataan lapsen
elatus, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta tai jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona.
Kaikista vuoden 2018 aikana vahvistetuista elatusapusopimuksista 20 prosentissa muutettiin aiemmin tehtyä sopimusta. Yleisimmin sopimuksen muutoksen syynä oli elatusavun alentaminen (71 % tapauksista). Euromäärä jätettiin vahvistamatta 39 prosentissa elatusapusopimuksista (19 780 sopimusta). Syynä oli esim. elatusvelvollisen puutteellinen elatuskyky. Euromääriin vahvistetut elatusapusopimukset olivat valtaosin rahasummaltaan pieniä. Sopimus oli suuruus luokaltaan yleisimmin alle 67 euroa/kk (21 %).
Sopimukset lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta Kuntien sosiaalitoimi vahvisti vuonna 2018 yhteensä 29 727 sopimusta lapsen huollosta. Näistä 93 prosentissa sovittiin yhteishuollosta. Yhteishuoltosopimuksen tehneistä vanhemmista on kerätty vuodesta 2016 lähtien tietoa siitä asuvatko
vanhemmat yhdessä vai erillään. Vuonna 2018 vanhemmista asui yhdessä 66 prosenttia ja 34 prosenttia erillään. Yksinhuollosta äidille sovittiin kuudessa prosentissa ja yksinhuollosta isälle alle yhdessä prosentissa tapauksista. Valtaosa, eli 81 prosenttia, asumissopimuksista (sopimuksia yhteensä 17 796) tehdään edelleen äidin luona asumisesta. Asumissopimuksen lisäksi voidaan sopia myös vuoroasumisesta (esim. laajennetulla tapaamisoikeussopimuksella). Erillään asuvien vanhempien lapsen asumisesta esim. vuoroviikoin vanhempiensa luona sovittiin 3 562 lapselle vuonna 2018. Sopimuksia tehtiin 456 enemmän kuin vuonna 2017. Vuoroasumisten osuus oli 20 prosenttia asumissopimusten määrästä
Valtaosa vanhemmista sopii keskenään lapsen asumiseen, huoltoon ja tapaamiseen liittyvistä asioista. Ristiriitatilanteessa käräjäoikeus pyytää tarvittaessa sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta. Sosiaaliviranomaisen lausunto (olosuhdeselvitys) sisältää kertomuksen esim. kotikäynneistä ja lapsen mielipiteen selvittämisestä. Tällaisia selvityksiä tehtiin vuonna 2018 yhteensä 1 170. Selvitysten määrä on pysynyt tasaisena 2000‐luvun. Kukin selvitys lasketaan mukaan vain kerran, vaikka kaksi kuntaa olisi osallistunut selvityksen tekoon. Isyyden selvittäminen, tunnustaminen ja vahvistaminen Vuonna 2018 vahvistettiin 20 795 avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyys. Lukuun sisältyvät avoliitossa asuvien
vanhempien lapsille vahvistetut isyydet. Isyys vahvistettiin 1 047 lapselle vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kun määrä suhteutetaan avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrään1 , taso on pysynyt samana kuin aiempinakin vuosina (95–98 prosenttia). Lähes kaikki isyydet vahvistettiin maistraatissa tunnustamisen perusteella ja vain 57 isyyttä vahvistettiin tuomioistuimessa. 1.1.2016 astui voimaan isyyslaki, joka mahdollistaa isyyden tunnustamisen ennen lapsen syntymää. Tätä mahdollisuutta käytti 81 prosenttia isyyden tunnustajista. Vuonna 2017 määrä oli 78 prosenttia.
______________________
1 Suomen virallinen tilasto (SVT): Syntyneet [verkkojulkaisu]. ISSN=1798‐2391. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.4.2018]. Saantitapa:
http://www.stat.fi/til/synt/index.html.
2 Isyyslaki (11/2015) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150011
Lapsen elatus ja huolto sekä isyyden selvittäminen 2018
THL – TILASTORAPORTTI 11 | 2019
Isyyden tunnustamisten ja tuomioistuimessa vahvistettujen isyyksien osuudet kaikista vahvistetuista isyyksistä 2018 Vahvistettu tuomioistuimessa 0,3 % Tunnustettu lapsen syntymän jälkeen 19,4 % Tunnustettu ennen lapsen syntymää 80,4 % Lapsen syntymää edeltäviä isyyden tunnustamisia peruutettiin/kiistettiin hyvin vähän, ainoastaan 16 tapauksessa 16 709 tunnustamisesta. Kuten aiempinakin vuosina isyyden selvittämisiä keskeytettiin myös vuonna 2018 varsin paljon (771 tapausta). Avioliiton aikana syntyneen lapsen vanhemmat pyysivät isyyden selvittämistä kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä 55 lapsen osalta. Määrä on jonkin verran korkeampi kuin kahtena aiempana vuotena. Oikeusgeneettisiä isyystutkimuksia tehtiin vuonna 2018 lastenvalvojan tilauksesta yhteensä 1 6123 eli lähes sama määrä kuin vuonna 2017 (1 618).
Lue lisää: Kelan lapsiperhe-etuustilasto pdf
http://www.kela.fi/documents/10180/1630858/Kelan_lapsiperhe-etuustilasto_2013.pdf/fde7f7ee-b89a-47a4-a620-7bf325a583b5
Huolto- ja tapaamiskiistat
Tutkimuksia:
Litmala, Marjukka, Valkama, Elisa Lapsen huoltoriidat käräjäoikeudessa. Optula 2006.
Valkama, Elisa, Lasola Marjukka Lasten huoltoriidat hovioikeuksissa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Helsinki 2008. Tutkimus on luettavissa: http://www.optula.om.fi/42167.htm
Linnavuori, Hanna-Riikka Lasten kokemuksia vuoroasumisesta. Jyväskylän yliopisto 313, 2007. http://dissertations.jyu.fi/studeduc/9789513929404.pdf.
Nieminen, Jussi Lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmia Tampereen yliopiston Sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuksia. Sarja B Nro 4. Tampere.1990.
Mari Broberg ja Mia Hakovirta Lapsen ja etävanhemman tapaaminen yksinhuoltaja- ja uusperheissä– lähivanhemman näkökulma. Tutkijoiden artikkeli aiheesta Janus -lehden –artikkeli: www.ojs.tsv.fi/index.php/janus/article/viewFile/50302/15177
Hämäläinen Juha Kalliit erot – selvitys huoltoriitojen kustannuksista. Lastensuojelun Keskusliitto/ Neuvokeskus 2010. ISBN 978-951-9424-71-2 (pdf).
Hautanen Teija Väkivalta ja huoltokiista. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalitutkimuksen laitos, 2010. VTT Hautanen myös luennoi aiheesta YVPL:n Huoltokiistat ja väkivalta –seminaarissa 25.10.2011 Helsingissä.
