Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry (jatkossa YVPL) pitää tärkeänä lastensuojelun kansallisten laatusuositusten laatimista. Ne tulevat parantamaan lasten asemaa yhtenäistämällä käytäntöjä ja selkeyttämällä useita ongelmallisiksi havaittuja lastensuojelun kohtia. Laatusuositukset helpottavat myös työntekijöiden työtä antamalla konkreettisia työmalleja. Ne voisi myös muotoilla palveluprosessikaavioiksi.
Erityisesti arvostamme laatusuositusten ottavan kantaa sosiaalityöntekijän asiakasmäärään, jota esitetään rajoitettavaksi 20-35 lapseen työntekijää kohden. Lapsen osallisuutta tulkitaan myös kiitettävästi. Suositukset esittävät mm., että lapsi on pääsääntöisesti aina mukana häntä koskevissa neuvotteluissa ja arvioinneissa. Myös läheisneuvonpitoa nostetaan painokkaasti esiin. Laadukas, läpinäkyvä ja asiakkaan oikeuksia kunnioittava lastensuojelutyö edellyttää nykyistä paljon enemmän dokumentoinnilta. Myös ohjeistusta pitää ehdottomasti tarkentaa tältä osin.
Ennaltaehkäisevän toiminnan korostaminen
Lastensuojelulaki korostaa ennaltaehkäisevän lastensuojelun ensisijaisuutta ja myös esitetyt laatusuositukset korostavat sitä. Todellisuudessa tähän käytetään kuitenkin vain 1 % kaikista lastensuojeluvaroista. Niin kauan kuin laatusuosituksissa puhutaan vain riittävistä resursseista, tilanne ei tule muuttumaan. Tarvitaankin konkreettisia lukuja laadukkaan lastensuojelun resursseille. Myös kuntien valtionosuuden kriteeristöön pitää sijoittaa ennaltaehkäisevä työ.
Lapsen osallisuus
Erityisen ansiokas on sivuilla 13-14 oleva kuvaus lapsen osallisuuden toteutumisesta käytännön tasolla. Tärkeää on korostaa, että kaikenikäisten lasten mielipide selvitetään ja hänelle kerrotaan muutoksista. Mikäli toimitaan vastoin lapsen toiveita, hänelle perustellaan asia. Vaikka aikuiset tekevät aina lasten elämää koskevat päätökset, YVPL arvostaa sitä, että lapsen mielipide selvitetään ja hänen kanssaan keskustellaan tulevista tapahtumista. Lapsen vastustus pitäisi aina ottaa perusteena harkita tilannetta uudestaan (vrt. sosiaalitoimen toimintaohjeet huoltokiistan yhteydessä).
Asiakastyön dokumentoinnin laatu (s. 6 ja 13)
Dokumentointi ehdotetaan tehtäväksi viimeistään kahden viikon kuluessa. Määräaika on YVPL:n mielestä ilmaistava tarkemmin, esimerkiksi 14 vrk:ksi. Lisäksi esitetään, että työyhteisö laatii omat dokumentointiohjeet. Dokumentoinnilla onkin suuri merkitys asiakkaiden oikeusturvaan sekä työn läpinäkyvyyden ja asiakastyön vaikuttavuuden seurantaan. YVPL:n asiakkaat tuovat edelleen esiin dokumentointiin liittyvistä haasteista. Dokumentointikohtaan (s. 13) pitääkin lisätä asiakkaan oikeus saada itselleen häntä tai hänen lastaan koskevat asiakirjat sekä näistä kopio. Asiakirjoissa ei saa olla virheitä, vaan ne on korjattava tai poistettava. Jos työntekijä arvioi, että on lapsen edun mukaista salata dokumentit asiakkaalta ja lapselta, siihen on oltava peruste, joka pitää myös dokumentoida. Esimerkiksi sosiaalitoimi laatii parhaimmillaan huoltokiistoihin liittyvät perheiden olosuhdeselvitykset yhteistyössä asiakkaan kanssa. Sama menettely lisäisikin läpinäkyvyyttä myös lastensuojelun puolella.
Koska kuntien tulee lain mukaan perustaa lastensuojeluilmoitusten rekistereitä, on perheiden oikeusturvan kannalta erityisen tärkeää, että perättömiin ilmoituksiin tulee aina merkintä niiden perättömyydestä. Tätä pitää korostaa laatusuosituksissa.
Asiakkaan tiimiin myös lapsen läheisverkosto
Sivulla 15. puhutaan asiakkaan tiimistä, johon lasketaan kuuluvaksi se ammattilaisten joukko, joka perhettä tukee. Jos asiakkaan läheisverkosto todella kartoitetaan jo alkuvaiheessa, kuten suositellaan, senkin pitäisi olla osa tiimiä. Juuri läheisillä on aitoa kiinnostusta lapsen hyvinvoinnista ja halukkuutta sitoutua tukemaan perhettä, jos heidät vain suostutaan ottamaan mukaan työskentelyyn. Asiakkaamme ovat kertoneet tässä kuitenkin olevan ongelmia. Ns. Uuden Seelannin malli osoitti, että läheisverkosto löytää myös pysyvät ratkaisut lapsen ja perheen tilanteeseen jopa viranomaisia nopeammin ja halvemmalla. Tätä tieto- ja tukilähdettä ei ole syytä jättää käyttämättä.
Peruspalvelut kuntoon
Lapsiperheiden käyttämissä peruspalveluissa on tapahtunut rapautumista viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Laki kyllä velvoittaa edelleenkin kuntia tarjoamaan lapsiperheille tilapäisissä lapsen tai aikuisen sairaustapauksissa kodinhoitajan palveluja, mutta tosiasiassa näitä ei ole enää ollut 15 vuoteen tarjolla ja yksinhuoltajat saattavat joutua pahimmillaan jopa työttömiksi asian vuoksi.
Asiakkaamme ovat myös kertoneet hakeneensa vuosien ajan lastenpsykiatrisia tai/ja -neurologisia palveluja turhaan, kunnes tilanne on johtanut lopulta lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Se ei ole aina tarkoituksenmukaista, sillä esimerkiksi neurologisesti oirehtivien lasten tilanne voi siirrosta vain pahentua, koska nämä lapset tarvitsisivat ennen kaikkea olosuhteiden pysyvyyttä sekä asiantuntijan määräämää kuntoutusta. Tämä kuntoutus voi olla käytännössä hyvinkin pienimuotoista ja lapsen omassa kodissa toteutettavaa, mutta kuitenkin asiantuntijan laatimaa. Luonnollisesti tämä olisi myös kustannukseltaan murto-osa jatkuvan sijoituksen kustannuksesta.
Huoltokiistoissa, etenkin pitkittyneissä huoltokiistakierteissä myös tuetut/valvotut tapaamiset ja lastenvaihdot ovat tarpeellinen osa palvelupatteristoa. Huoltokiistaa käyvillä perheillä oli Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2006 julkaiseman tutkimuksen mukaan peräti 42 %:lla lastensuojelun asiakkuus.
Poliisi on tärkeä yhteistyökumppani
Laatusuositus ehdottaa (s. 15), että terveydenhuolto ja lastensuojelu laatisivat yhteistyössä toimintatavat lapsen pahoinpitelyn selvittämiseksi. Myös poliisin, joka on koulutettu rikoksen selvittämiseen, pitää olla tiimissä mukana. On tärkeää, ettei esimerkiksi todistusaineistoa hävitetä väärällä kuulustelulla. Rikoskynnyksen ylittyminen, etenkin kun kyseessä on lapsi, on haastavaa työtä, joka ei kuulu sosiaalitoimen henkilöiden peruskoulutukseen. Myös lastensuojelutarpeen selvityksen yhteydessä sosiaalitoimella pitää olla mahdollisuus nopeaan ja riittävään poliisin konsultaatioon.