Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry kiittää mahdollisuudesta saada lausua Lasten mielenterveyskuntoutussuositusesityksestä.

Yhden vanhemman perheitä (= aikuinen ja vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi) on Tilastokeskuksen Perheet -tilaston mukaan 122 000.  Valtaosa näiden perheiden vanhemmista on eronnut. Osa on ollut alusta asti yksin lapsen kanssa.  Muutama prosentti on leskiä. Mikäli perheeseen syntyy erityistarpeinen lapsi, eronneisuusriski kasvaa.  Esimerkiksi autistilasten vanhemmista peräti 37 % on eronnut (THL:n 1987 kohorttitutkimus). Noin kaksi % eroavista vanhemmista päätyvät pyytämän käräjäoikeudelta ratkaisua lapsen huolto- ja tapaamiskiistaan, loput tekevät sopimuksen, jonka viranomainen vahvistaa.

Yhden Vanhemman Perheiden Liiton toiminnassa on vanhempia, jotka oirehtivat mm. neurologisesti, kuten adhd tai asperger, tai psyykkisesti tai lapsella on joku muu erityistarve.  Lapsen vamman tai sairauden kuntoutus on luonnollisesti erittäin tärkeää sekä lapselle että vanhemmille.  Nämä vanhemmat ovat tuoneet esiin seuraavaa:

  • Vireillä oleva huolto- ja tapaamiskiista ovat olleet usealle lapselle peruste katkaista psyykkinen tuki ja kuntoutus. Tämä ei perustu lakiin eikä käytäntö ole muutoinkaan lapsen edun mukainen.

Vanhempien vireillä oleva huolto- ja tapaamiskiista ei saa olla este lapsen kuntoutuksen toteuttamiselle. Vireillepanosta kestää vielä noin 1,5 vuotta ennen kuin varsinainen tuomioistuinkäsittely alkaa.  Päätöksen jälkeen vanhemmat voivat valittaa ratkaisusta, jolloin aikaa voi kulua vuosia.  Silloin lapsi menettää parhaimman mahdollisuuden kuntoutua. Viive saattaa olla jopa 17 vuotta!  Huolto- ja tapaamiskiista saattaa myös koskea esimerkiksi vain tapaamisten toteuttamisen yksityiskohtaa tms., jolloin se ei ole kovin dramaattinen, vaikka nimike ehkä onkin.

  • Lapsen vamman kuntoutus tukee myös vanhempia ja auttaa kumpaakin vanhempaa hyväksymään lapsen vamman. Eroavat vanhemmat käsittelevät eriaikaisesti lapsen vamman aiheuttamaa kriisiä. On tavallista, että toinen vielä kieltää vamman kokonaan, kun toinen jo tekee yhteistyötä kuntouttavan tahon kanssa. Tästä seuraa usein vanhempien välistä luottamuspulaa mm. lapsen tapaamisten toteuttamisesta. Kummallekin vanhemmalle on erikseen lähettävä kutsu tutkimus- ja kuntoutustilaisuuksiin.  Kutsu ei saa jäädä vain toisen vanhemman ilmoitusvastuulle.

 

  • Vanhemmat kokevat loukkaavana, että heitä terveydenhuollossa kohdellaan riitapukareina. Tavallista toki on, että erokriisin neljän ensimmäisen kuukauden aikana vanhemmalla on hallitsemattomia tunteita ja vaikeuksia kommunikoida, mutta sen jälkeen kasvatuskumppanuus ja yhteistoiminta yleensä palautuvat viimeistään vuoden aikana. Liiton kokemuksen mukaan jopa kymmenen vuoden huoltokiistakierteessä olleista vanhemmista on tullut hyviä kasvatuskumppaneita.

Sen sijaan, että lapsen kuntoutus lopetetaan, julkisen sektorin on ohjattava perhe saamaan erotukea ja jatkettava lapsen kuntoutusta. Eroryhmiä yms. erotukea järjestävät kunnat, seurakunnat ja järjestöt.

  • Vanhemmat toivovat, että jos käräjäoikeus ja/tai sosiaalitoimi pyytävät lapsen huolto- ja tapaamiskiistan käsittelyä varten lausuntoa lapsen toimintavajeesta lapsen hoito- ja kuntoutustaholta, siihen myös vastattaisiin.  Hoitotaholta ei edellytetä kannanottoa vanhempien kiistaan, vaan ainoastaan jokamiehen kielellä selostusta lapsen toimintavajeesta erilaisissa arjen tilanteissa. Esimerkiksi kykeneekö lapsi kulkemaan yksin koulumatkan, puhumaan ymmärrettävästi jne. Pelkkä kopio lapsen latinan kielisestä epikriisistä ei ole riittävä.

Pyydämme työryhmää huomioimaan vanhempien näkemykset ohjeistuksen kohdassa 4.2. Perhetilanne.

Susanna Kavonius                                                       Heljä Sairisalo
puheenjohtaja                                                               toiminnanjohtaja

 

Lausunto lähetetty  eija.haapala@kela.fi