Kummalle lapset jäävät erossa

Eron jälkeen lasten asuinpaikan määrääminen ratkaisee pitkälti sen, millaiseksi vanhempien arki muodostuu.  Päätösvalta on ensisijaisesti vanhemmilla itsellään, ainoastaan kiistatapaukset ratkaisee tuomioistuin. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen  huoltokiistoja käsittelevän tutkimuksen mukaan valtaosa, 96 %, vanhemmista pääsevät sopimukseen ja loput pyytävät ratkaisua tuomioistuimelta.  Kiistatilanteissa kummallakin vanhemmalla on myös yhtä suuri todennäköisyys saada lapset luokseen.   Sopimustilanteessa useimmat pariskunnat päätyvät siihen, että lapset jäävät äidille, ainoastaan 13 % yhden vanhemman perheistä on isävetoisia.  Häviävän pieni murto-osa erovanhemmista päättää jakaa lapset.

Lasten kannalta on tärkeää, että vanhempien parisuhteen loppuminen ei kuitenkaan tarkoita vanhemmuuden päättymistä; erosta huolimatta lapsella on oikeus pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa.  Usein lasten toivotaan jäävän entiseen kotiinsa, koska muutto voi olla lapselle jopa rajumpi kokemus kuin vanhempien ero. Läheisiä sisaruksia ei myöskään mielellään eroteta toisistaan.  Tärkeää on myös, että vanhempi, jonka luokse lapset jäävät, kykenee edistämään lasten ja etävanhemman tapaamisten toteutumista. 

Lasten on oltava jomman kumman vanhempansa luona kirjoilla, vaikka lasten aika jaettaisiinkin vanhempien kesken. Vanhempi, jonka luona lapset ovat kirjoilla, on oikeutettu saamaan toiselta vanhemmaltaAvaa ulkoinen linkki uudessa ikkunassa elatusapua. Hänelle maksetaan myös Avaa ulkoinen linkki uudessa ikkunassalapsilisä. Mikäli lähivanhempi ei asu uuden kumppanin kanssa, hän voi hakea Kelasta myös lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Asumistukea haettaessa hänen luonaan virallisesti asuvat lapset huomioidaan. Toisaalta lähivanhempi myös vastaa lapsen kustannuksista lukuunottamaatta etävanhemman maksamaa elatusmaksua.   Yhteishuolto ei myöskään tarkoita automaattisesti sitä, että lapsen aika jaettaisiin puoliksi vanhempien kesken eikä yksinhuolto sitä, ettei toinen vanhemmista enää kuulu lasten perheeseen.

Vanhempien harkitessa sitä, kumpi heistä asuu eron jälkeen lasten kanssa, kannattaa pohtia mm. seuraavia seikkoja:

  • Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen laatu, tähän astisen suhteen kiinteys ja pitkäjänteisyys, kiinnostus lasta kohtaan, johdonmukaisuus hoidossa ja kasvatuksessa
  • Lapsen kehityksen ja omaleimaisuuden ymmärtäminen ja huomioonottaminen sekä mahdollisuudet ja kyky ohjata lasta; kehityksen edistäminen, tilanteiden hallinta ja rajojen asettaminen
  • Kumpi vanhemmista on ollut lasten arjesta enemmän vastuussa? Voiko vanhempi oppia lapsen hoitoa, jos hän ei ole lapsia hoitanut aikaisemmin?
  • Kummalla vanhemmalla on apua lapsen hoidossa tarjolla?  Pystyykö vanhempi  ottamaan apua vastaan?
  • Onko vanhemmalla uusi perhe ja kuinka lapsi sijoittuu tähän perheeseen?
  • Joutuuko lapsi muuttamaan päiväkotia, koulua, kavereita, harrastusta?
  • Mitä lapset toivovat? Lapsi ei kuitenkaan päätä asumistaan, mutta hänen toiveensa on hyvä selvittää sekä se, mihin hän toiveensa perustaa.
  • Eri ikäiset lapset tarvitsevat eri sukupuolta olevan vanhemman hoivaa eri lailla.  Minkä ikäisiä lapset ovat?  Lapsen asuinpaikkaa voidaan myös vaihtaa iän myötä.
  • Onko vanhemman terveys riittävä lapsen kasvattamiseen - ehkä yksinhuoltajana.
  • kumpi vanhemmista todennäköisemmin hoitaa velvollisuutensa myös tapaavana vanhempana?
  • Millaiset asuinolosuhteet vanhemmalla on? 
  • Millaiset työajat/opiskeluajat vanhemmalla on? Kykeneekö hän työskentelemään yksinhuoltajana nykyisessä ammatissaan, vai joutuisiko hän vaihtamaan ammattia.