LEIJA-HANKKEESTA TUKEA

ALUSTA ASTI LASTAAN YKSIN KASVATTANEILLE VANHEMMILLE JA ILMAN TOISTA VANHEMPAA KASVANEILLE LAPSILLE

Lapsena yhden vanhemman perheessä

Lapselle yhden vanhemman perheessä kasvaminen voi olla luonnollinen ja ongelmaton asia, mutta se voi myös herättää kysymyksiä. Lapset vertailevat itseään muihin ja huomaavat varsin pian erilaisten perhemallien olemassa olon. Oman perheen ja ympäristön suhtautumisesta riippuen yhden vanhemman perheessä ilman yhteyttä toiseen vanhempaan elävä lapsi voi kokea itsensä erilaiseksi, jollain tavalla puutteelliseksi tai uhriksi tai toisaalta tavalliseksi ja täysin ehjäksi. On havaittu, että lapsi ymmärtää itseään yleensä paremmin, kun on tietoinen biologisista juuristaan.

Yhden Vanhemman Perheiden Liiton Leija-hankkeessa kehitetään vertaisryhmämalli lastaan yksin odottaville tai lasta yksin kasvattaville vanhemmille ja heidän lapsilleen, koska kasvaminen ja kasvattaminen yhden vanhemman perheessä ei aina ole mutkatonta. Lasten vertaisryhmässä tutustutaan itseen (kuka minä olen ja mikä minulle tuottaa iloa) ja toisiin samantyyppisissä perhetilanteessa eläviin lapsiin (millainen on minun perheeni). Vertaisryhmä antaa lapselle mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan sekä tunteen siitä, että hän on kaikin puolin hyvä ja hyväksytty ja hänen perheensä riittävä. Ryhmässä ei tarvitse “suojella” ketään. Lapset käsittelevät itselleen tärkeitä asioita ja teemoja toiminnallisesti leikkien, piirtäen ja askarrellen, mutta myös puhuen ja keskustellen. On tärkeää, että lapsi on saanut vanhemmaltaan luvan puhua perheen asioista ryhmässä. Toisten lasten tarinat antavat uusia näkökulmia myös oman tilanteen pohtimiseen.

Lasten ryhmän tavoitteena on auttaa lasta jäsentämään ja käsittelemään perhemuodon herättämiä ajatuksia ja tunteita. Oman tarinan haltuun ottaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin se on rakentaa perustaa itsetunnolle ja terveelle kasvulle. Parhaimmillaan ryhmä vahvistaa ja auttaa löytämään uusia voimavaroja sekä antaa kokemuksen siitä, että on hyväksytty juuri sellaisena kuin on.

Tukea vanhemmalle

Yhden vanhemman perheissä, joissa toinen vanhempi ei osallistu lapsen kasvatukseen, vanhemmalla ei ole toista aikuista jakamassa arkisia iloja ja suruja. Eikä kotoa myöskään löydy tukea ja peilauspintaa omien tunteiden, havaintojen ja käytännön ratkaisujen heijastamisessa. Ilman toisen aikuisen tukea pienistäkin asioista voi tulla suuria ja väsyminen uhkaa, jos ongelmallisia tilanteita ei saada purettua. Tukea tarvitaan ja yksi tapa saada sitä on vertaisryhmään osallistuminen.

Aikuisten ryhmä on tarkoitettu vanhemmille, jotka kaipaavat vertaistukea, haluavat lisätä jaksamistaan ja ovat kiinnostuneita yhdessä pohtimaan, miten perheen tilannetta ja toisen vanhemman puuttumista voi ja kannattaa käsitellä lasten kanssa.

Aikuisten ryhmässä ei ole kiellettyjä tunteita tai kiellettyjä aiheita. Ryhmä antaa mahdollisuuden tutustua samassa elämäntilanteessa oleviin toisiin vanhempiin, pohtia yhteisiä kysymyksiä sekä jakaa kokemuksia ja tuntemuksia. Tavoitteena on lisätä jaksamista ja auttaa vanhempaa saamaan sisäiset ja ulkoiset voimavarat paremmin käyttöönsä.

Yksin lastaan kasvattavat lukuina

Yksinhuoltajaperheitä oli vuonna 2009 kaikista perheistä 20 %, eli lähes 120 000 (Tilastokeskus, Perheet 2012) Suurimmassa osassa näistä perheistä myös etävanhempi osallistuu lapsen hoitoon ja lapsi tosiasiallisesti asuu ainakin joitakin aikoja toisen vanhemman luona. (Mt.) Isille, jotka eivät asu lapsensa kanssa tehdyn kyselyn mukaan 10 % heistä ei ollut lapsen kanssa tekemissä lainkaan ja 5 % tapasi lastaan harvemmin kuin kerran vuodessa. (Broberg & Hakovirta, 2009).

Alle vuoden ikäisistä lapsista asui vuonna 2006 noin 4500 yhden vanhemman kanssa (Tilastokeskus, Perheet 2007.) Avio- tai avoliiton ulkopuolella synnyttäneitä lapsia oli kyselyiden mukaan noin 8 % vuonna 2004 ja määrä on pysynyt (vuonna 2009 julkaistun lähteen mukaan) suhteellisen samana 7-8 %, joka tekisi noin 4500-4800 lasta vuodessa (mt.).

Lapsen voi myös adoptoida yksin. Vuonna 2011 adoptoi lapsen yksin ulkomailta 31 henkilöä (Tilastokeskus, 2012). Hedelmöityshoidoilla yksin lapsen saaneiden määrä arvioidaan eri lähteiden mukaan olevan viidestäkymmenestä useaan sataan vuodessa.

Perinteisestä syystä lapsen ainoaksi vanhemmaksi jäämisestä, eli leskeytymisestä, on tullut harvinainen syy yksinhuoltajuuden alkamiselle. Nykyisin enää muutama prosentti yksinhuoltajista on leskiä, kun vielä 1970-luvulla heitä oli 29 %. Vuonna 2005 äidin kuoleman oli elinaikanaan kokenut noin 5 000 alle 18-vuotiasta lasta ja isän kuoleman 14 700 lasta. (Haataja, 2009.)

Lähteet:

Broberg, Mari & Hakovirta, Mia (2009) Lapsistaan erillään asuvana isänä eron jälkeen. Teoksessa Yksinhuoltajuus Suomessa (2009) Katja Forssen, Anita Haataja & Mia Hakovirta. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009. Helsinki.

Forssen, Katja, Haataja, Anita & Hakovirta, Mia (2009) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009. Helsinki.

Haataja, Anita (2009) Kuka on yksinhuoltaja? Yksinhuoltajien määrä ja profiili eri aineistojen valossa. Teoksessa Yksinhuoltajuus Suomessa (2009) Katja Forssen, Anita Haataja & Mia Hakovirta. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009. Helsinki.

Helsingin tila ja kehitys 2009 (2009) Helsingin kaupungin tietokeskus. Haettu 17.12.2012 osoitteesta: www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/09_02_05_Helsingin_tila_ja_kehitys.pdf

Tilastokeskus (2012) Adoptiot. Haettu 19.12.2012 sivulta: http://www.stat.fi/til/adopt/2011/adopt_2011_2012-05-31_tie_001_fi.html

Tilastokeskus (2012) Perheet. Haettu 19.12.2012 sivulta: http://www.stat.fi/til/perh/2011/perh_2011_2012-05-25_tau_003_fi.html

Kirjoittajat:

Tarja Janhunen, psykologi

Reetta Pauni, VTM, Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry