Yhden vanhemman perheet tilastoina

Yhden vanhemman perheiden lukumäärä

Yhden vanhemman lapsiperheitä on119 545, joista isä ja lapsi -perheiden osuus on 16 163 eli 13.7 %. Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 20,9 % Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet [verkkojulkaisu]. Lapsia näissä perheissä on noin 188 301. Uusperheitä oli 52 207 eli 9,1 % lapsiperheistä. Lapsia uusperheissä on 109 167.

Vuoden 2005 aikana 17 300 lapsiperheen (vanhemmat joko avo- tai avioliitossa) vanhemmat muuttivat eri osoitteisiin. Kaikista lapsiperheistä tämä oli 3.6 %. Näissä perheissä oli 31 000 alle 18-vuotiasta lasta, joista 11 600 vanhemmat olivat avoliitossa.

Avopareilla erilleen muutto oli lähes kolme kertaa yleisempää kuin aviopareilla. Kun avopareista 7.5 % päättyi eri osoitteisiin, niin aviopareista vain 2.6 %. Mikäli avoliitosta on syntynyt yhteinen lapsi, eroaminen on epätodennäköisempää.

Vuonna 2005 kaikkiaan 2 600 lapsen isä tai äiti kuoli. Suomessa se, että lapsen jompikumpi vanhempi kuolee, on harvinaista. Esimerkiksi 16-vuotiaista vain 1 % äiti on kuollut. Täysorpoja on vieläkin vähemmän. (Stakes, Suomalainen lapsi 2007) Avo- tai avioliiton ulkopuolella syntyy vuosittain 4 500 lasta, noin 8 % syntyneistä.

Alle 20-vuotiaita synnyttäjiä on 2,67 % kaikista synnyttäjistä. 15-19 -vuotiaita on 1 600  ja alle 15-vuotiaita kuusi. Alle 20-vuotiaiden äitien yhden vanhemman perheitä on 643 eli 0.6 % kaikista äitivetoisista yksinhuoltajaperheistä. Alle 20-vuotiaiden isien muodostamia yksinhuoltajaperheitä oli kaksi.

 

Kuinka moni ensisynnyttäjistä on yksinhuoltaja?

 Väestötilastot eivät julkaise tietoa siitä, miten suuri osa äideistä saa lapsen yksinhuoltajana, eli perheessä ei ole avo- tai aviopuolisoa lapsen syntyessä. Tilastokeskuksen Perheet -tilastossa julkaistaan joka toinen vuosi tieto siitä, kuinka suuri osa alle 1-vuotiaista lapsista asuu yhden vanhemman perheissä. 2000-luvun vaihteessa osuus oli 8,6 prosenttia ja loppupuolella (2008) 7,6 prosenttia, eli yksinhuoltajien perheessä asuvien alle 1-vuotiaiden osuus on hieman vähentynyt (Haataja 2009, 50;Perheet 2008). Tässä tutkimuksessa yksinhuoltajaksi on määritelty äidit, joiden perheasema oli Tilastokeskuksen luokittelun mukaan yksinhuoltaja vuoden lopussa. Tämän luokittelun mukaan yksinhuoltajien osuus ensisynnyttäjistä näyttää myös vähentyneen vuosina 1999–2009. Yksinhuoltaja-äitien osuudet kaikista äideistä ovat kuitenkin suuremmat kuin yhden vanhemman perheissä asuvien alle 1-vuotiaiden lasten osuudet kaikista saman ikäisistä lapsista.

Vuonna 1999 ensimmäisen lapsen synnyttäneistä 11,2 prosenttia oli vuoden lopussa yksinhuoltaja-talous, mutta vuonna 2008 enää 9,2 prosenttia. Yksinhuoltajuus yleistyy esikoista seuraavina vuosina. Yksinhuoltajuus yleistyy eniten, keskimäärin 1,5 prosenttiyksikköä, kahtena seuraavana vuotena esikoisen syntymästä. Vuosi ensimmäisen lapsen syntymästä yksinhuoltajia oli keskimäärin 11,3 ja kaksi vuotta esikoisen syntymästä 12,7 prosenttia. Kolmantena vuonna esikoisen syntymän jälkeenyksinhuoltajia oli keskimäärin 13.7 prosenttia ja tämän jälkeen yksinhuoltajien osuus yleistyy alle prosenttiyksikön vuodessa. Vähintään 10 vuoden seurannassa olivat mukana vuosina 1999 ja 2000 synnyttäneet äidit. Noin 10 vuoden jälkeen esikoisen syntymästä yksinhuoltajien osuus oli 17–18 prosenttia (kuvion 2 ylin ja lyhin viiva). Osuudet eivät kerro sitä, miten useat äidit ovat aloittaneet ja  mahdollisesti taas lopettaneet uuden parisuhteen tarkasteluajanjakson aikana. (Haataja, Anita    Ensisynnyttäjät 2000-luvulla.  Äitien työmarkkina-aseman muutokset, sekä vanhempainvapaiden kohdentumisista yrityksiin  ja yritysjohdon mielipiteistä perhevapaisiin, Kela Työpapereita 63/2014)

Vanhempien eron ABC

Vanhempien eroon liittyvät perustiedot on kerätty esitteeseen.  

Avaa  esite Tiedostolataustästä.

 

Yksinhuoltajien köyhyyden taustalla työttömyys

Tilastokeskuksen viimeisimmän  tulonjakotilaston mukaan pienituloisissa kotitalouksissa oli 117 000 lasta vuonna 2013 eli 10,8 % kaikista lapsista  Erityinen köyhyysriski on yhden vanhemman perheiden lapsilla. Yhden vanhemman perheiden pienituloisuusaste on 20,1 %. Se on lähes kolminkertainen kahden vanhemman perheisiin (7,0 %) verrattuna. Perheen pienituloisuusaste on suurimmillaan silloin, kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Myös perheen suurempi lapsiluku nostaa köyhyysriskiä.

Suomessa 51 345 lapsiperhettä sai toimeentulotukea. Näistä yhden vanhemman perheitä oli  29 098 ja  pariskuntia, joilla oli lapsia 22 247. Toimeentulotukea saaneissa kotitalouksissa oli alle 18-vuotiaita lapsia 97 633 eli 9,1 % kaikista lapsista. (Lähde:  Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2013.) Kelan mukaan (24.6.2013) asumistuen saajista 37 % on lapsiperheitä ja näistä 69 % yhden vanhemman perheitä.  Kaikista yhden vanhemman perheistä  41.6 % sai asumistukea ja muista lapsiperheistä 5,2 %.

Pienituloisuuden kasvua selittävät työttömyyden kasvu, perhevapaiden käytön yleistyminen ja lamavuosina tehdyt perhe-etuuksien leikkaukset sekä niiden ostoarvon heikkeneminen. Yksinhuoltajaäidit ovat myös puolisoäitejä vähemmän koulutettuja ja erot ovat kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana. Vielä 1990 eroa ei ollut, mutta sittemmin yliopistollisen loppututkinnon suorittaneiden yh-äitien osuus on jäänyt jälkeen. Haataja havaitsi, myös että avoliitosta eronneiden äitien käytettävissä olevat tulot olivat vain 67 % kaikkien kotitalouksien tulojen keskiarvosta, mutta eronneiden ja leskien tulotaso ylsi 80 %:iin. Yhä useampi yksinhuoltajaäiti on eronnut avoliitosta. (Haataja, Yksinhuoltajaäitien sosioekonominen asema ja toimeentulo, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009, Väestöliitto)

Katja Forssén ja Veli-Matti Ritakallio havaitsivat, että kokopäivätyö suojasi etenkin yksinhuoltajia köyhyydeltä tehokkaimmin. Pohjoismaissa köyhyys kohdistuukin muihin yksinhuoltajiin kuin kokopäivätyössä toimiviin. Etelä-Euroopan maissa edes kokopäivätyö ei suojaa yksinhuoltajaa köyhyydeltä. Mitä kattavampi perhepolitiikka valtiolla on, sitä vähemmän yksinhuoltajilla on köyhyyttä. Kelan tutkimusosaston mukaan (2009/2) esim. lapsilisää tulisi kuitenkin korottaa jopa 70 %, jotta saavutettaisiin palkkojen nousu 1994-2009. (Forssén, Ritakallio). Tulonsiirroilla elävät eivät ole hyötyneet palkkojen noususta.

Yksinhuoltajien työttömyys yleistyi 1990-luvun laman myötä eikä ole vähentynyt samoin kuin muiden kotitalouksien. Tilastokeskuksen Työssäkäynti- ja perhetilastojen mukaan
yksinhuoltajien työttömyysaste oli vuonna 2014 16,4 % . Se oli kaksi kertaa suurempi kuin muun väestön. Etenkin alle kouluikäisten lasten yksinhuoltajaäitien ammatissa toimivien osuus on alentunut selvästi 1990-luvulta 2000 -luvulle. Paluu työmarkkinoille hoitovapaan jälkeen näyttäisi olevan yksinhuoltajaäideille tavallista vaikeampaa.

Yksinhuoltajien työmotivaatio on erityisen korkea (Hakovirta, Mia Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkina-valinnat, Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, 2006).

Yhden vanhemman perheissä on vaikeampi kuin kahden huoltajan perheissä yhdistää lastenhoito ja työssäkäynti

Akatemiatutkija Teppo Kröger havaitsi, että jopa puolet yksinhuoltajista voidaan luokitella hoivaköyhiksi eli julkiset hoivapalvelut eivät kata työ- tai opiskeluaikaa.  Osalla tilanne oli muodostunut hoivakriisiksi. Lähes kaikki yksinhuoltajat, jotka tekivät epätyypillistä työaikaa, joutuivat turvautumaan epävirallisiin verkostoihin voidakseen ylipäätään käydä töissä.  (Kröger, Teppo Hoivaköyhyys yksinhuoltajaperheissä: kenelle lastenhoito-ongelmat kasautuvat teoksessa P. Takala (toim.) Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin, (pp. 206-232), Helsinki, Kelan tutkimusosasto,  2005)

Moni huoltaja joutuukin myös turvautumaan palkattomiin vapaisiin. Erityisen vaikea on saada hoitoapua vammaiselle lapselle. Yhden vanhemman perheissä on tavallista enemmän erityistarpeisia lapsia, koska näiden perheiden vanhemmilla on erittäin korkea eroriski. Terveyden ja hyvinvoinin laitoksen tutkimus vuonna 1987 -syntyneiden hyvinvoinnista paljasti, että autistilasten vanhemmista peräti 37 % oli eronnut kun vastaava luku kaikilla lapsilla on alle 20 %.  Muita perhetyyppejä, joissa eroriski on kohonnut, ovat uusperheet, monikkoperheet, sijaisperheet ja adoptioperheet. Myös lapsettomuus tai lapsen kuolema voivat lisätä parisuhteen kuormitusta ja siten myös eroriskiä.

Lapsen elatus ja huolto 2014

Elatusapusopimusten määrä on kasvanut jo lähes vuosikymmenen 

Suomessa vahvistettiin vuonna 2014 yli 52 170 elatusapusopimusta. Sopimuksia tehtiin noin 3 570 (7 %) enemmän kuin edellisenä vuonna. Elatusapusopimusten määrän kasvu on jatkunut vuodesta 2007. Elatusapusopimuksella turvataan lapsen elatus, kun vanhemmat asuvat erillään, muuttavat erilleen tai avioliitto purkautuu.

Kaikista sopimuksista 21 prosentissa aiemmin tehtyä sopimusta muutettiin. Vuonna 2014 muutetuissa sopimuksissa elatusapua alennettiin 71 prosentissa tapauksista. Alennettujen elatusapusopimusten määrä on kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut. Samana aikana korotettujen sopimusten määrä on vähentynyt (7 %).

Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin noin 47 610 sopimusta. Näissä sopimuksissa on sovittu lapsen huollosta lähes 34 220 kertaa, tapaamisesta lähes 22 480 ja asumisesta noin 18 770 kertaa. Huoltosopimuksista 93 prosentissa sovittiin yhteishuollosta, kuudessa prosentissa yksinhuollosta äidille ja vajaassa yhdessä prosentissa yksinhuollosta isälle. Isyyksiä vahvistettiin noin 23 580 vuonna 2014.



Sosiaalitoimen vahvistamat perheoikeudelliset sopimukset 2000−2014, kpl

Sosiaalitoimiston vahvistamat perheoikeudelliset sopimukset 2000-2014, kpl

Lähde

Lapsen elatus ja huolto 2014
Underhåll och vårdnad av barn 2014
Child maintenance and custody 2014

Tilastoraportti 11/2015, 29.5.2015
Suomen virallinen tilasto, Lapsen elatus ja huolto. THL. Suomen virallisen tilaston (SVT) logo

 

 

 

 

 

 

Kela maksaa elatustukea yhä useammalle lapselle

Elatustukea sai vuoden 2013 lopussa 101 400 lasta. Määrä on 2 % enemmän kuin edellisenä vuonna.

Elatustukea saaneiden lasten määrä on kasvanut vuosittain koko sen ajan, kun Kela on hoitanut elatustuen toimeenpanoa eli vuodesta 2009. Vuonna 2013 elatustukea sai 9,4 % kaikista 0-17-vuotiaista.

Noin puolet lapsista (51 400) sai elatustukea elatusvelvollisen alentuneen maksukyvyn vuoksi. Kela maksaa elatustukea esimerkiksi silloin, jos elatusvelvollinen vanhempi ei ole maksanut vahvistettua elatusapua tai elatusapu on vahvistettu elatustukea pienemmäksi elatusvelvollisen vanhemman taloudellisen tilanteen vuoksi.

Täysimääräistä elatustukea (151,85 euroa vuonna 2013) maksettiin 89 900 lapsesta. Keskimääräinen tuki oli 144,79 euroa kuukaudessa lasta kohti.

Maakunnittain tarkasteltuna elatustukea saaneiden lasten osuus 0-17-vuotiaista oli suurin Päijät-Hämeessä, 11,2 % ja toiseksi suurin Lapissa, 10,8 %. Elatustukea saaneiden lasten osuus 0-17-vuotiaista oli pienin Ahvenanmaalla, 5,3 % ja toiseksi pienin Pohjanmaalla, 5,9 %. 

Kela perii elatusvelvolliselta maksamatta jääneet elatusavut. Vuoden lopussa perittävää elatusapua oli 40 400 henkilöllä. Elatusapuja perittiin vuoden aikana yhteensä 73,1 milj. euroa. Maksukyvytön voi hakea vapautusta elatusapuvelan maksamisesta. Maksuvapautusratkaisuja tehtiin viime vuonna 16 800, joista 79 %:ssa vapautus myönnettiin kokonaan tai osittain.

Lue lisää: Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2013 (pdf)
http://www.kela.fi/documents/10180/1630858/Kelan_lapsiperhe-etuustilasto_2013.pdf/fde7f7ee-b89a-47a4-a620-7bf325a583b5

 

 

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 suomalaislapsen keskimääräinen kulutus oli 575,80 euroa kuukaudessa.

Syrjäytyneen hinta

Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että työelämän ulkopuolelle jäänyt maksaa kansantaloudelle noin 700 000 euroa. Lisäksi julkinen talous maksaa jokaisesta pitkäaikaistyöttömyyteen liukuneesta 400 000 euroa.
Näin alle 25-vuotiaana työllistymismahdollisuutensa menettänyt maksaa yhteiskunnalle joka vuosi 27 500 euroa.
Täyttäessään 60 vuotta hän on maksanut yhteiskunnalle noin 1,1 miljoonaa euroa.