Miten auttaa lasta käsittelemään toisen vanhemman puuttumista

1. Läsnä olevan vanhemman suhtautuminen vaikuttaa lapsen kokemukseen, siksi on tärkeää:

  • Käsitellä omat ajatukset ja tunteet, jotka liittyvät yksin vanhempana olemiseen (suru, katkeruus, ilo, tilanteen hyväksyntä).
  • Käsitellä omat ajatukset ja tunteet, jotka liittyvät lapseen. Onko lapsi lahja vai ikävä muistutus menneestä? (Lapsen syyttäminen)
  • Miettiä, onko meidän perheemme hyvä ja riittävä vai puuttuuko siitä jotakin?
  • Läsnä oleva vanhempi määrittää perheen ilmapiirin ja sen onko perhe/lapsi erilainen vai tavallinen. Ja kuinka erilainen perhe voi olla täysin normaali.

2. Rehellisyys ja iänmukaisuus

  • Lapsen elämäntarinan rakentaminen alusta lähtien ja puuttuvan vanhemman mukaan ottaminen siihen.
  • Ei ole "oikeaa ikää" kertoa puuttuvasta vanhemmasta, ja jos sitä odottaa, asiat jäävät helposti kertomatta.
  • Tarinan loogisuus ja yhdenmukaisuus: luottamuksen syntymistä auttaa, kun puhuu totta. Tosiasiat on myös helpompi muistaa.
  • Lapsen suojaaminen vahingoittavilta yksityiskohdilta (esim. jos puolisot ovat eronneet parisuhdeväkivallan takia, lapsen ei tarvitse tietää yksityiskohtia - ennen kuin niitä ehkä myöhemmin kysyy ja silloinkin kannattaa miettiä, mitä haluaa kertoa).
  • Lapsen kannalta on tärkeää korostaa, ettei tilanne ole lapsen syy tai edes häneen liittyvä.

3. Lapsen kysymyksiin vastaaminen

  • Voidakseen kysyä, lapsi tarvitsee tunteen, että toisen vanhemman puuttumisesta on luvallista ja hyväksyttävää puhua. 
  • Totuudenmukaisesti ja lapsen kehitystason mukaan
  • Vastaaminen esitettyyn kysymykseen.
  • Ei liian vaikeita ja monimutkaisia selityksiä.

4. Lapsen tunteiden, ajatusten ja mielipiteiden salliminen ja hyväksyminen

  • Läsnä olevalle vanhemmalle voi olla vaikeaa nähdä ja hyväksyä lapsen tarpeita ja tunteita, jos omat kokemukset, ajatukset tai tunteet ovat käsittelemättä.
  • Lapsen ja vanhemman tunteet ja ajatukset ovat keskenään erilaisia. Tätä voi olla vaikea nähdä tai hyväksyä. Joskus tunteet voivat olla myös erilaisia kuin on etukäteen ajatellut.
  • Lapsi hyötyy, kun hänellä on lupa ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan ja hänellä on kokemus siitä, että hänellä on joku, joka jakaa ne hänen kanssaan. Lapsen kannalta on tärkeää, että häntä lohdutetaan surussaan, vaikka tilannetta ei voi muuttaa.
  • On hyvä olla utelias: mistä lapsen ajatukset ja tunteet tulevat ja mistä ne kertovat? Miksi lapsi ikävöi juuri nyt? Miltä se hänestä tuntuu? Mitä hän ikävöi? Onko se joku (puuttuva vanhempi) vai jotain, jonka myös läsnä oleva vanhempi voi tarjota? 

 5. Luonnollinen asia

  •  Omassa perheessä: olemmeko erilaisia vai tavallisia?
  • Yhteiskunnassa: isättömiä perheitä on ollut kautta historian, erilaisia perheitä on tavattomasti.
  • Vertaiset näkyväksi vanhemmille ja lapsille

6. Positiivisten asioiden vahvistaminen

  • Mikä meidän perheessä toimii? Mitä sellaista meillä on, mitä muilla ei ole? (Lapsi tulee usein paremmin näkyväksi ja hänen mielipiteensä kuulluksi ja vanhemman ja lapsen suhde on usein läheinen. Kotona ei ole aikuisten välisiä erimielisyyksiä.)

7. Oman perheen vahvistaminen ja poissaolevan vanhemman tarinan rakentaminen lapsen kanssa

  • Vauvakirjan tekeminen lapsen näkökulmasta (muokkaaminen omalle perheelle sopivaksi).
  • Oman perheen verkoston näkyväksi tekeminen. Ketä perheeseemme ja lähipiirimme kuuluu? Mitä kuvia pidetään esillä, ja miten valokuva-albumeita käytetään ym. (Sukulaiset, mies- ja naiskaverit, lapsen omat kaverit ja heidän vanhempansa, opettajat, valmentajat ym.)
  • Lapsen vahvistaminen nostamalla esiin toiselta vanhemmalta perittyjä positiivisia piirteitä (lauluääni, paksut hiukset, keskittymiskyky, silmien väri ym.).
  • Lapsen geeniperimästä toinen puoli on tuttua, toinen vierasta. Vieraasta voi nousta esille paljon hyvää.
  • Jos toisesta vanhemmasta ei löydä mitään hyvää, kannattaa mieluummin olla hiljaa kuin tuoda negatiivisia asioita esille.
  • Jos toisesta vanhemmasta ei tiedä mitään, lapsen kannalta on parempi kuvitella yhteistä tarinaa, kuin kieltää hänen olemassaolonsa kokonaan. ("Voisikohan isä olla vaikka...?") On tärkeää muistaa, ettei kerro keksittyjä tarinoita totena.