Suunnittelet eroa tai
olet eroamassa
Olet eronnut mutta
asiat eivät suju
Olet tuen, toiminnan
tai ystävien tarpeessa
Lapsesi asuu toisen
vanhempansa luona
Tilaa nyt Muuttuva Perhe!
Tukea vanhemmuuteen, jaettuja iloja, neuvoja selviytymiseen, tietoa oikeuksista.
Vuositilaus 20 €, jäsenille maksuton. Tilaukset: Lähetä sähköpostia tai 040 774 9660 .
Deadline:
Numero: 2/2010 20.4.
Numero: 3/2010 1.9.
Numero: 4/2010 16.11.
Yhden vanhemman perheiden lukumäärä
Yhden vanhemman perheitä oli vuonna 2009 Tilastokeskuksen (Väestö 2010) mukaan 117 695, joista isä ja lapsi -perheiden
osuus oli 15 549 eli 13.2
Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 20,1 %. Lapsia näissä perheissä on hieman yli 180 000. Uusperheitä oli 53 584.
Vuoden 2005 aikana 17 300 lapsiperheen (vanhemmat joko avo- tai avioliitossa) vanhemmat muuttivat eri osoitteisiin.
Kaikista lapsiperheistä tämä oli 3.6 %. Näissä perheissä oli 31 000 alle 18-vuotiasta lasta, joista 11 600 vanhemmat olivat avoliitossa.
Avopareilla erilleen muutto oli lähes kolme kertaa yleisempää kuin aviopareilla. Kun avopareista 7.5 % päättyi eri osoitteisiin, niin aviopareista vain 2.6 %. Mikäli avoliitosta on syntynyt yhteinen lapsi, eroaminen on epätodennäköisempää.
Vuonna 2005 kaikkiaan 2 600 lapsen isä tai äiti kuoli. Suomessa se, että lapsen jompikumpi vanhempi kuolee, on harvinaista.
Esimerkiksi 16-vuotiaista vain 1 % äiti on kuollut. Täysorpoja on vieläkin vähemmän. (Stakes, Suomalainen lapsi 2007) Avo- tai
avioliiton ulkopuolella syntyy vuosittain 4 500 lasta, noin 8 % syntyneistä.
Alle 20-vuotiaita synnyttäjiä on 2,67 % kaikista synnyttäjistä. 15-19 -vuotiaita on 1 600 ja alle 15-vuotiaita 6. Alle 20-vuotiaiden äitien yhden vanhemman perheitä on 643 eli 0.6 % kaikista äitivetoisista yksinhuoltajaperheistä. Alle 20-vuotiaiden isien muodostamia yksinhuoltajaperheitä oli 2.
Yksinhuoltajien köyhyyden taustalla työttömyys
Tilastokeskuksen viimeisimmän vuotta 2008 koskevan tulonjakotilaston mukaan pienituloisiin kotitalouksiin kuului 144 800 lasta.
Lapsiköyhyysaste oli 13,3 % vuonna 2008, kun se vuonna 1995 oli 4,7 %. Erityinen köyhyysriski on yhden vanhemman perheiden lapsilla.
Yksilapsinen yksinhuoltaja on köyhä, jos hänen tulonsa jäävät alle 1 490,67 euroon kuukaudessa. (SVT Tulot ja kulutus 2010)
Yksinhuoltajaperheiden köyhyys on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana huomattavasti. THL:n toimeentulotukitilaston mukaan lähes neljännes, 23,4 % , yhden vanhemman perheistä saa toimeentulotukea. Avio- ja avopareista, joilla on lapsia, toimeentulotukea sai 4,2 %. Maamme väestöstä 7.4 prosenttia sai toimeentulotukea v. 2009. Yksinhuoltajaperheistä 27 % on pienituloisia. (SVT Tulot ja kulutus 2010)
Vuoden 2009 helmikuussa Kela:n asumistukea sai 141 000 ruokakuntaa, joista 55 000 oli lapsiperheitä eli 39 %. Yksinasuvia tuen saajia oli 76 000 (54 %). Lisäksi tukea sai myös 4 000 lapsetonta pariskuntaa, 300 yhteisöä ja 5000 "muuta". Asumistukea saavista lapsiperheistä 38 000 oli yhden vanhemman perheitä (69 %) ja 16 000 kahden huoltajan perheitä (31 %). Kaikista asumistuen saajista 27 % oli yksinhuoltajia. Yksinhuoltajaperheistä 31.7 % sai asumistukea ja muista lapsiperheistä 2,7 %.
Pienituloisuuden kasvua selittävät työttömyyden kasvu, perhevapaiden käytön yleistyminen ja lamavuosina tehdyt perhe-etuuksien leikkaukset sekä niiden ostoarvon heikkeneminen. Yksinhuoltajaäidit ovat myös puolisoäitejä vähemmän koulutettuja ja erot ovat kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana. Vielä 1990 eroa ei ollut, mutta sittemmin yliopistollisen loppututkinnon suorittaneiden yh-äitien osuus on jäänyt jälkeen. Haataja havaitsi, myös että avoliitosta eronneiden äitien käytettävissä olevat tulot olivat vain 67 % kaikkien kotitalouksien tulojen keskiarvosta, mutta eronneiden ja leskien tulotaso ylsi 80 %:iin. Yhä useampi yksinhuoltajaäiti on eronnut avoliitosta. (Haataja, Yksinhuoltajaäitien sosioekonominen asema ja toimeentulo, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009, VL)
Katja Forssén ja Veli-Matti Ritakallio havaitsivat, että kokopäivätyö suojasi etenkin yksinhuoltajia köyhyydeltä tehokkaimmin. Pohjoismaissa köyhyys kohdistuukin muihin yksinhuoltajiin kuin kokopäivätyössä toimiviin. Etelä-Euroopan maissa edes kokopäivätyö ei suojaa yksinhuoltajaa köyhyydeltä. Mitä kattavampi perhepolitiikka sitä vähemmän yksinhuoltajien köyhyyttä. Kelan tutkimusosaston mukaan (2009/2) esim. lapsilisää tulisi kuitenkin korottaa jopa 70 %, jotta saavutettaisiin palkkojen nousu 1994-2009. (Forssén, Ritakallio). Tulonsiirroilla elävät eivät ole hyötyneet palkkojen noususta.
Yksinhuoltajien työttömyys nousi laman myötä eikä ole laskenut samoin kuin muiden kotitalouksien. Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2007 yksinhuoltajaäideistä 14,5 % oli työttöminä. Se oli yli kaksi kertaa suurempi kuin puolisoäitien. Etenkin alle kouluikäisten lasten yksinhuoltajaäitien ammatissa toimivien osuus on alentunut selvästi 1990-luvulta 2000 -luvulle. Paluu työmarkkinoille hoitovapaan jälkeen näyttäisi olevan yksinhuoltajaäideille tavallista vaikeampaa.
Yksinhuoltajien työttömyyden kasvu johtuu myös siitä, että laman jälkeen työmarkkinoille valmistunut sukupolvi ei ole onnistunut työllistymään pysyviin työpaikkoihin samoin kuin aikaisemmat sukupolvet. Nyt nämä pienet ikäluokat ovat avioeroiässä. Vähäisen työkokemuksen vuoksi myös etuudet, esimerkiksi äitiyspäiväraha on vaatimaton eikä joka toisella ole työpaikkaa johon palata hoitovapaan jälkeen. Silloin jää helposti työttömäksi pidemmäksi aikaa. Työttömyys on pitkäaikaistunut niin, että jo 10-15 % työttömistä yksinhuoltajaäideistä on pitkäaikaistyöttömiä, kun puolisoäitien osuus oli vain puolet tästä.
Hoivaköyhyys on yleistä yhden vanhemman perheissä
Yksinhuoltajien on vaikeampi kuin kahden huoltajan perheissä yhdistää lastenhoito ja työelämä. Suomessa ei ole
pienten koululaisten ilta- eikä yöhoitoa lainkaan. Alle kouluikäisten vanhempien kohdalla ympärivuorokautinen
päivähoito vielä mahdollistaa kolmivuorotyön, mutta lapsen tultua kouluikään joutuu moni yksinhuoltaja kouluttautumaan
uuteen ammattiin tai siirtymään työttömyyskortistoon. Haasteita tuottaa myös koulujen loma-aika sekä myös päiväkodin
kuukauden mittainen kesätauko. Yksinhuoltajien on myös vaikea järjestää lapselle esimerkiksi lääkäri- tai terapiakäyntejä
virka-aikoina. Selvitysten mukaan yksinhuoltajat saavat vähemmän hoitoapua sukulaisiltaan kuin muut perheet ja joutuvat
turvautumaan useammin työtovereidensa ja ystäviensä apuun. Lähes kaikki kunnat ovat lopettaneet lapsiperheiden kotipalvelun, ja
ainoaksi avunlähteeksi saattaa jäädä Mannerheimin Lastensuojeluliiton hoitaja, jonka tuntipalkkio (n. 10 euroa) on kuitenkin
monille huoltajille liian kallis. Lisäksi tätä palvelua ei kaikilla paikkakunnilla ole. Moni huoltaja joutuukin myös
turvautumaan palkattomiin vapaisiin. Erityisen vaikea on saada hoitoapua vammaiselle lapselle. Yhden vanhemman perheissä
on tavallista enemmän erityistarpeisia lapsia, koska näiden perheiden vanhemmilla on erittäin korkea avioeroriski. Muita
perhetyyppejä, joissa eroriski on kohonnut, ovat monikko-, sijais- ja adoptioperheet.
Yksinhuoltajien saama elatusapu ja -tuki
Lapsen elatus ja huolto 2009
Sosiaalilautakunnat vahvistivat vuonna 2009 kaikkiaan 39 643 elatusapusopimusta. Sopimuksia vahvistettiin lähes
4 000 (11 %) enemmän kuin edellisenä vuonna. Elatusapusopimukset olivat suuruusluokiltaan yleisimmin 134,6-168,2
euroa/kk (25 %) ja alle 67,28 euroa/kk (24 %). Elatusapu jätettiin vahvistamatta (esim. elatusvelvollisen puutteellisen
elatuskyvyn vuoksi) 7 378 tapauksessa. Vuotta aiemmin vastaavia tapauksia oli 5 306.
Vuonna 2009 vahvistettiin kaikkiaan 23 770 avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyys. Lähes kaikkien isyys vahvistettiin tunnustamalla. Vain 70 tapauksessa isyys vahvistettiin tuomioistuimen päätöksellä. Isyyden vahvistamisia tehtiin 9 % enemmän verrattuna vuoteen 2000. Sosiaalilautakunnat vahvistivat vuonna 2009 yhteensä 35 224 sopimusta lapsen huollosta. Näistä 93 %:ssa sovittiin yhteishuollosta. Yksinhuolto äidille sovittiin 6 %:ssa ja isälle alle 1 %:ssa tapauksista.
Valtaosa asumissopimuksista tehdään edelleen äidin luona asumisesta. Asumissopimuksen lisäksi voidaan sopia vuoroasumisesta. Vuoroasumissopimuksia tehtiin 164 kunnassa 1 461:lle lapselle vuonna 2009. Sekä asumissopimusten että tapaamisoikeussopimusten määrästä vuoroasumissopimuksia oli noin 8 %.
Kuvio 1. Sosiaalilautakunnan vahvistamat sopimukset asumisesta ja tapaamisoikeudesta 1990-2009, kpl
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2005 suomalaislapsen keskimääräinen kulutus oli 525 euroa kuukaudessa.
Tiedot perustuvat kuntien Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ilmoittamiin lapsen elatusta ja huoltoa koskeviin tietoihin vuodelta 2008. Vuoden 2009 huhtikuun alusta lähtien elatustuen maksatus ja tilastointi on siirtynyt Kansaneläkelaitokselle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää ja tilastoi vuodesta 2009 alkaen tiedot kunnilta vain lapsen huollosta. Sekä lapsen elatus että huolto tietoja voi jatkossakin poimia osoitteesta www.sotkanet.fi.
Syrjäytyneen hinta
Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että työelämän ulkopuolelle jäänyt maksaa kansantaloudelle noin 700 000 euroa.
Lisäksi julkinen talous maksaa jokaisesta pitkäaikaistyöttömyyteen liukuneesta 400 000 euroa.
Näin alle 25-vuotiaana työllistymismahdollisuutensa menettänyt maksaa yhteiskunnalle joka vuosi 27 500 euroa.
Täyttäessään 60 vuotta hän on maksanut yhteiskunnalle noin 1,1 miljoonaa euroa.