Mitä liitto on saanut aikaan?

Liitto on parantanut lapsen elatusjärjestelmää

Liiton tärkein tehtävä on puolustaa yhden vanhemman perheiden lasten oikeuksia.  Liitto vaati lapsen elatusapujärjestelmän uudistamista ja osallistui jo 1970-luvulla sen uudistustyöhön. Liitto vaati myös mahdollisuutta eron jälkeiseen lapsen yhteishuoltoon. Se tuli mahdolliseksi vuonna 1984 voimaan astuneen Lapsenhuoltolain myötä.  Liitto esti elatustuen leikkaukset 1990-luvun lamavuosina.  Ulosottolain uudistuksen yhteydessä säädettiin liiton ajama elatusavun viivästyskorko. Elatustukilain sanamuotoa tarkennettiin, niin ettei isyyden selvittämisen kieltämisen enää virheellisesti tulkittu poistavan lapsen elatustukioikeutta. 

Oikeusministeriö julkaisi vuonna 2007 Lapsen elatusavun suuruuden arviointikriteeristön.  Tämän laskurin ensimmäiset luonnokset oli laadittu Yhden Vanhemman Perheiden Liitossa 2000-luvun alussa.   

Lapsen etu tuomioistuinkäytäntöihin

Liitto on vaatinut myös lapsen asioiden tuomioistuinkäsittelyn muuttamista lapsiystävällisemmäksi, mm. perheneuvojan saamista käräjätuomarin työpariksi.  Vetoomusten ja lausuntojen lisäksi liitto oli järjestänyt aiheesta seminaareja sekä antanut lausuntoja medialle.  Asia lähti etenemään, kun vuonna 2010 oikeusministeri Tuija Brax käynnisti Lapsiystävällisen tuomioistuinkokeilua valmistelevan työryhmän, jossa myös liitto oli edustettuna.  Kokeilu käynnistyi vuoden 2011 alussa.  Jo samana vuonna havaittiin uuden menettelyn myönteiset vaikutukset. Tuomioistuinpäätösten tarve väheni huomattavasti, koska vanhemmat sitoutuivat lain ja perheneuvonnan asiantuntijoiden yhteistoimin tuottamiin tuomioistuinsopimuksiin. 

Yksinhuoltajien oikeus työhön ja toimeentuloon

Yhden vanhemman perheiden köyhyyden laajeneminen tapahtui nopeasti 2000-luvun aikana yksinhuoltajien työttömyyden yleistymisen myötä .  Liitto nosti asiaa ahkerasti keskustelunaiheeksi köyhyyttä vastustavissa työryhmissä, mediassa, lausunnoissa sekä vetoomuksissa.  Samoin liitto nosti esille lapsiperheiden kotipalvelun palauttamisen tarpeen.  Liitto sai kummankin asian taakse muita lastensuojelujärjestöjä, poliittisia puolueita, Lapsi- ja nuorisopoliittisen kehitysohjelman Lanuken ja  lopulta vuonna 2011 hallitusohjelman kirjaukset.

 

 

Lastensuojelun valtionosuuskertoimen muuttaminen ennaltaehkäiseviä toimia huomioivammaksi

YVPL luovutti vetoomuksen selvitysmies Arno Miettiselle joulukuussa 2012 lastensuojelun valtionavun muuttamiseksi ennaltaehkäiseviä toimia suosivaksi. Kerroin on huomioinut vain kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärän vuoden viimeisenä päivänä.   Vetoomuksemme toimitettiin edelleen THL:n suunnittelijoille.  He miettivät uutta kerroinmallia, joka perustuisi lastensuojelusuunnitelmissa kirjattuihin ennaltaehkäiseviin toimiin, joita lapsen sosiaalityöntekijä arvioi lapsen ja perheen tarvitsevan.

Alkuperäinen pelkästään sijoituksiin perustuva kerroin poistetaan.  Uusi perustuu kunnan ikärakenteeseen. 

 

Lapsiperheiden kotipalvelu subjektiiviseksi oikeudeksi

YVPL on tuonut esiin vuodesta 2005 alkaen, ettei SHL mukaista lapsiperheiden kotipalvelua ole käytännössä ollut saatavilla.  Vielä 1990-luvun alussa vajaa 10 % sai kotiapua ja 2010-luvulla enää 1,5 %. Tilanne on haitannut etenkin yhden vanhemman perheitä. Asia saatiin paitsi YVPL:n kuntavaaliteemaksi myös Suomen Keskusta –puolueen teemaksi.  Se on ollut mukana lähes jokaisessa liiton lausunnossa ja vetoomuksessa usean vuoden ajan.  Etelä-Suomen aluehallintovirasto selvitti yksittäisen perheen kantelun perusteella avun saatavuutta 2010.  Etelä-Suomen kunnista 55 % joutui tehotarkkailuun. YVPL lobbasi aihetta 2011-2015 hallitusohjelmaan, jonne se saatiin. Liiton aloitteesta lapsiperheiden kotipalvelu saatiin myös Kuluttajaparlamentin aiheeksi vuonna 2013.  1.1. 2015  voimaan astuvassa SHL:ssa kotipalvelu muuttuu subjektiiviseksi oikeudeksi. Peruspalveluministeri Huovisen haastattelussa mainitaan, että kotipalvelun uudistus vaatii 430 kodinhoitajan palkkaamista kuntiin.  Se maksaa 32 miljoonaa euroa, josta valtio korvaa puolet kunnille.

www.hs.fi/kotimaa/Huovinen+Sote-laki+viiv%C3%A4styy+ensi+kev%C3%A4%C3%A4seen/a1410505960420

 

 

Liiton kärkiteemat näkyvät hallitusohjelmassa 2011-2015

Hallitusohjelma lupaa 5 miljoonaa lisäeuroa yksinhuoltajien toimeentulotukeen. Tämä on noin 166 euroa toimeentulotukea saavaa yh-perhettä kohden. Lisäksi lapsiperheiden kotipalvelun lisääminen ja kehittäminen, erosovittelun kehittäminen sekä lastensuojelun laitosvaltaisuuden purkaminen mainitaan.  Perhevapaajärjestelmää kehitetään niin, että isien kiintiöitä lisätään ja kustannusten jakoa nais- ja miesalojen kesken mietitään. 

Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen on yksi hallituksen kolmesta painopistealueesta. Hallitus käynnistää poikkihallinnollinen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän toimenpide-ohjelman.

Työn ja perheen yhteensovittaminen

Työttömyyden vähentämiseksi käynnistetään toimia, joista yksi on työn ja perheen yhteensovittaminen.  Lapsiperheiden kotipalvelua lisätään ja kehitetään. Päivähoito säilyy subjektiivisena oikeutena ja maksuttomana pienituloisille perheille. Erityisesti huomioidaan yksinhuoltajien asema. Oikeus samaan päivähoitopaikkaan säilyy, vaikka lapsi olisi välillä kotona hoidossa. Lisätään aamu- ja iltapäivätoiminnan tarjontaa perusopetuksen 1–2 luokan oppilaille sekä erityistä tukea tarvitseville.

Opiskelu

Hallitus tarkastelee perheellisten opiskelijoiden asemaa.

Lastensuojelu

Lastensuojelun laitosvaltaisuutta lähdetään purkamaan  

Lapsiperheiden eropalvelut

Erosovittelua kehitetään.

 Harrastusmahdollisuuksien tasa-arvoon erityisesti lasten ja nuorten osalta kiinnitetään erityistä huomiota.

Työttömyysturva ja työelämä

 Toteutetaan nuorten yhteiskuntatakuu niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki korotetaan 100 eurolla kuukaudessa 1.1.2012 alkaen.

Työn vastaanottamisen kannusteiden parantamiseksi etsitään keinoja parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta päämääränä työllisyysasteen nosto. Vähennetään edelleen toimeentuloturva-etuuksien hakemiseen ja maksatukseen liittyvää byrokratiaa. Varmistetaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen käsittelytakuun toimivuus. Selvitetään mahdollisuudet luopua puolison tulojen tarveharkinnasta työmarkkinatuessa.

 Selvityshankkeessa tarkastelun kohteena ovat määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden vaikutukset työntekijöiden asemaan, työelämän laatuun ja työuriin, työaika-pankkijärjestelmän käytön periaatteet ja edellytykset sekä lyhytaikaisissa työsuhteissa työskentelevien lomajaksot.

Toimeentulotuki 

Toimeentulotuen perusosaa korotetaan 6 prosentilla 1.1.2012 alkaen. Lisäksi yksinhuoltajien toimeentulotuen korottamiseen kohdennetaan 5 milj. euroa.

Harkinnanvaraista toimeentulotukea kehitetään ennaltaehkäisevän sosiaalityön välineenä. Toimeentulotukiohjeita tarkennetaan ottaen huomioon erityisesti ylisukupolvisen köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy. Perhesosiaalityötä lisätään.

 Asumistuki

Yleistä asumistukea parannetaan. Perusomavastuu tarkistetaan alkamaan korotetun työmarkkinatuen määrästä. Omavastuita alennetaan 8 prosenttia ja hyväksyttyjä enimmäisasumismenoja korotetaan 50 eurolla kuukaudessa.

Sukupuolten tasa-arvo

Molemmilla sukupuolilla tulee olla yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet. Samanpalkkaisuusohjelmaa jatketaan tavoitteena naisten ja miesten palkkaeron kaventaminen enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tarvittavien toimenpiteiden täsmentämiseksi käynnistetään kaksi laaja-alaista tutkimushanketta. Näistä ensimmäisessä selvitetään työelämän rakennemuutosten ja muuttuvien työelämätarpeiden vaikutuksia molempien sukupuolten työllisyyteen, työmarkkina-asemaan, työmarkkinoille kiinnittymiseen, urakehitykseen, työssä jatkamiseen ja hoito-vastuun jakaantumiseen. Perhevapaajärjestelmää kehitetään niin, että isien kiintiöitä lisätään ja kustannusten jakoa nais- ja miesalojen kesken mietitään. 

 Kehitetään keinoja ehkäistä lähisuhde- ja perheväkivaltaa eri hallinnonalojen yhteistyönä tavoitteena vähentää kärsimystä sekä väkivallasta aiheutuvia kustannuksia uhreille, työnantajille ja kunnille. Kehitetään palveluja lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille. Jatketaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen tähtäävän ohjelman toimeenpanoa.